Mä nukun TOSI HUONOSTI!! mä herään kolmen aikaan ja nukahdan uudestaan viiden aikaan. Tätä on jatkunu nyt jo muutaman viikon. Alkujaan heräilin selkäsärkyä (luulin jopa että munuaiskipua) ja siitä tais jäähä rytmi päälle. Neukkis sano että selkäkipu johtuu nimenomaan raskaudesta, mutta ite epäilin että tässä vaiheessa vielä mitää selkäsärkyy... mutta kun vähä lueskelin tietokirjallisuutta ja nettiä, ni kyllä!! JO RV10 voi alkaa särkyily... ja mulla kun se säteilee vasemmasta hartiasta vasempaan pohkeeseen, ni suattaapi olla, notta hermopuristus tulee olemaan hetken päästä aika messevää... sitten on vain kestettävä!!!

Valvoessa mietiskelen, että Pietu se vain valmentaa mua yövalvomisille - ja valvominen lapsen kanssa olisikin mielekkäämpää kuin yksikseen sängyssä heiluen. Toivottavasti jaksan samalla vireystasolla valvoa sitte pietunki kanssa. Pitää vaan jotenki sit sumplia niin, ettei isäntä häiriinny, vaan jaksaa sit käydä töissä.

Siinä valvoessa mä sit silittelen masua... ja sellases horrokses ollessa masu tuntuu jo tosi isolta... että kun silittelee sitä, ni tuntuu oikeen ala- ja ylämäki... mut sit aamulla kun kokeilee uudelleen, ni paskat... juuri niin littana ku näin läskillä ihmisellä voi olla... mut eilen mä snaijasin, et mä varmaan silittelenki horroksessa tissejäni =P niissä kun sitä ylä- ja alamäkeä riittää =P

nyt oon miettiny PALJON sitä, että kun me on nyt tässä kolme vuotta opeteltu NAUTTIMAAN kahden aikuisen arjesta ja juhlasta: on matkusteltu, on kyläilty, on oltu "festareilla", on rakennettu, remontoitu, vietetty kaksin laatuaikaa, osteltu jos jotaki romua jne jne jne... ni miten me sitten opitaan siihen, että meillä ei enää olekaan mahis tosta noin vaan lähtee kyläileen, matkusteleen, shoppaileen, festareille ja varsinkin että meillä ei enää ole niin intensiivistä kahden keskistä aikaa... eli sen oon oppinu, että kellekään lapsettomalle EN sano että "nauti nyt ja matkusta harrasta mene ja tee!!!" mä taidan opastaa että "elä omaa elämääsi, suunnittelematta sitä, että nyt kun vielä ei ole lasta, ja sitten kun on lapsi. elä ja nauti jokaisesta päivästä juuri sellaisena kuin se on. ja nauti jokaisesta tunteesta, sillä myös ikävät tunteet ovat merkki siitä, että elää ja kasvaa! sillä jossain vaiheessa voi olla niin suruissaan, kyyninen ja kylmä ihminen, että mikään ei tunnu enää miltään - sitten on pyrittävä tekemään jotain, että tunteet löytyvät takaisin!"

OLI SE KUULKAA VAAN SUO!!!!! onneksi sitä ei siellä suossa tarpoessa niin tajunnut, mutta näin jälkeenpäin, voi LUOJA!!! se oli TUSKAA!!!!!!  ja onneksi sen tuskan syvyyden ja laajuuden tajuaa vasta nyt... ja se on kipuna mukana kokoajan... ja nyt kipuilen muiden lapsettomien kipua heidän (TEIDÄN) rinnallanne!!!!

voi kun KAIKKI pääsisi tuskansa kanssa "sinuiks"!!!! KAIKKI!!!!!!