Moikkelis koikkelis!

Eipä oo tullu päiviteltyä, mut päivitellääs nyt, ku aina ite mietin, et mitähä muille kuuluu ku ne ei oo hetkeen päivitelly... joten "voi voi voi sentään"

Noni! Päivittelyt sikseen!!

Meitsi on täälä järjestelly yläkerran huoneissa huonekalujärjestykset uusiin kuosiin ja sitten joutunutkin lepokomentoon, ku supistelut on vallannu päivät (ja yöt). Ne on kyl onneks niitä ns harmittomia harjoitussupistuksia tai ennakoivia supistuksia, mutta silti ne pysäyttää! Mä ku mielelläni kantaisin Pietua sisälläni vaikka sen 42viikkoa! Sillä tämä voi olla elämämme ainut kerta, kun olemme raskaana ja voimme tuntea vauvan potkut ja katsoa, kuinka masu kasvaa.

Mulla on alkanu toi vattalaukun läppä krenaamaan =P hapot nousee ylös ja jo kertaalleen pureskeltua ruokaa on vähä väliä uudestaan suussa NAMI!!!!! ruoka/henkitorven läppä krenaa myös, sillä hyvin usein olen vähällä niellä iha väärään torveen =P

Oikealla kyljellä makaaminen on ahdistavaa... en tiedä ahdistaako siellä suoli vai istukka vai vauva, mutta... kivut yltyy minuutti minuutilta - mutta ku mä HALUUN maata välillä silläki kylellä!!! Selällään pystyn makaamaan, mutta siitä seuraa poikkeuksetta raajojen puutuminen. Mulla onki joka unisession jälkeen kaikki neljä raajaa nii puutunu, että nousemista ennen on pakko vain jumppailla.

Nukkumista olen harrastanu nyt paljon!! Mistä tota unta vaan riittää??? Ja nyt kahtena iltana on ilmaantunu sellasta, että juuri kun olen nukahtamaisillani, ni alkaa ihan mielttömän levoton olo!! Levottomuus ilmenee henkisellä ja fyysisellä puolella!! Musta tuntuu että mä panikoin jotenki henkisesti... panikoinko sitten sitä, että jos nukunki selälläni ja paikat on nii puutunu, että menee kuolioon... vai panikoinko sitä että jos nukunki oikealla kylelläni ja Pietu vahingoittuu... vai panikoinko sitä,että mitä jos taas herään kolmen maissa ja sit en saa nukuttua vaan valvon ja mietin asioita... vai panikoinko jotain ihan muuta... tietoisesti en panikoi mitään, mutta olo on sellanen paniikinomainen...  Ja fyysisesti levottomuus on sitä, että vaihdan asentoa ihan kokoajan, jalat vispaa ja vatkaa, kädet heiluu pään yli, isännän yli, koiria rapsutteleen, roikkumaan laidalta lattiaa kohti, kropan viereen, masun päälle - mutta missään ei oo hyvä... kahtena iltana tosiaan on ollu LIEVÄSTI LEVOTONTA menoa, mutta onneks ei varttia kauempaa... mut tuntuis, että ajallisesti tilanne saattaa pitkittyä, mitä pidemmälle raskaudessa päästään.

Supistuksia tosiaan on niin levossa ku rasituksessakin ja joka vessareissulla... mut ei kuulemma tartte hätääntyä, kunhan vaan muistaa huilia. Taitaa jäähä ikkunat pesemättä =P ja kukkapenkit siivoomatta...

Ruokailu sitten... hmm... mitään ei tee mieli!! Mikään ei maistu hyvälle!! Siis sillee hyvälle, ku ennen... Nyt syön siks, ku tiedän että on pakko. "VÄlillä!" on tullu haettua jotain roskaruokaa, jotta sais eet jotain makuelämyksiä...

Neuvolassa kaikki hyvin =) painoa on tullu nyt lähtölukemaan nähden noin viis kiloa, eli ei paha lainkaan =) ja peilikuvasta oon näkevinäni, että aikaisemmin olleet läskimakkarat on tasottunu kivasti, ku masu on venyttäny nahkaa - ja samalla ihraa- etupainotteisesti. Raskausarpia on tullu, mutta en olekaan niitä pahemmin koittanu estellä, sillä mitä enemmän merkkejä siitä, että olen ollut raskaana, ni sitä mieltä ilahduttavampaa =) voin "ihastella" arpiani ja muistella, että raskaana todellakin ON OLTU!!! ja olihan niitä jo entuudestaanki, ihan vaan ehkä raskauden toiveesta =P (lue lihomisesta)

selkäkipuja ei onneksi sitten olekaan alun vaikeuksien myötä ollu! olin ihan varma, että mä kärsin niistä koko raskauden, ku kerta kärsin niistä ihan ilman raskauttaki, mutta ei!! Se oli sen kuukauden verran tuolla alkuaikoina joskus, mutta nyt ei oo ollu mitään. EI mitään liitoskipuja, ei selkäkipuja, ei löystymiskipuja ei mitään - mut kait niitä ehtii vielä tulemaan =P mut tervetuloa vaan!

Jaaa! joo! hengästymisen taso on muuttunu! hengästyn aika helposti, varsinkin kun kipuan vinttiin - samalla supistaa ja hengitys raskaantuu (vai mikä se sana on, muuttuu raskaaksi) ja oonki miettiny, että kuinka kauan jaksan reippailla jouhevasti vinttiin =P mut onneks ei oo kiire =) menkööt portaissa vaikka viis minuuttia =) olen onnellinen, että olen raskaana =)

kävelyllä käyn useita kertoja päivässä, koirien ja isännän kans =) se ku on parasta liikuntaa, ku se edistää hapensaantia ja verenkiertoa ja kouluttaa vielä kokonaisvaltaisesti lihaksistoakin =)

Eräs tuttavani on raskaana, vähän edellä ku me. Se oli ollu lääkärissä nyt ja tuli sieltä niin masentuneena ja maansa myyneenä pois, että =( Hälle oli sanottu, että loppuraskaus pitää mennä sokeritta ja vauva on perätilassa... =( Olivat kai yrittäneet kääntää. (en oo iha saletti ku asiasta kertoi hänen sisarensa) Mä olin vähä ihmeissäni... että pitääkö tossa tilanteessa masentua??? OU NOU!! Mä ku olen ollu insuliineilla jo kauan ja ruokavaliotarkkailu on päällänsä kokoajan... ja vauva on ollu ihan kokoajan perätilassa - ja tuskin tulee kääntymäänkään, ku ei luontaisesti oo tähänkää asti kääntyilly... Suhtaudunkoha mä vähän liian joustavasti tähän raskausaikaan??? Ku mikään ei oo ollu varsinainen takaisku, vaan kaiken olen ottanut vastaan, mitä on tullut ja ollut... Ku KAIKKI voivottelee, että ku on raskausaika ollu ny sit näin rankkaa, ku iski se suolitulehdus, ihottuma, diabetes, kortisoni ja insulinilääkitys, perätila... mut eihän noista raskauteen liittyviä ole kuin perätila!! Muuhan johtuu suolitulehduksesta!! Joka ois varmasti tullu ilman raskauttakin!!!

NOOH!! ENÄÄ 9 viikkoa laskettuun aikaan!!!! Isäntä panikoi vähän... ei siis sitä, että kun vauva tulee taloon, vaan sitä, että saako hän autotallin valmiiksi ennen sitä, sillä sitten kun vauva tulee taloon, ni hän haluaa osallistua vauva-arkeen satasella! Lisäksi hän miettii sitä, että uskaltaako hän lähteä hirvi- ja teerimietsälle enää ollenkaan, ku on noita suppareitaki. Mä olen vakaasti sitä mieltä, että ehtii ehtii!! Sillä metsästys tapahtuu kuitenkin kotipitäjän metsissä ja puhelin on mukana, jotta voin soittaa ,jos joku hätä iskee! (tai lähtö koittaa) Että just NYT siellä pitää kulkeakin, kun vauva on vielä turvassa kohdussa!! Sitte voin rajottaa vähä, ku Pietu on tässä ja olen ite ihan ulalla, että miten vauvaa hoidetaan =P Ja tallin suhteen oon sanonu, että elämähän jatkuu, vaikka vauva taloon tuleeki!! Että kyllä sitä pitää muutaki tekemistä sitte olla, ku vaa vauvan hoito ja katselu =P (vaikkakin hoitoon ja katseluun osallistuminen on kylläkin enemmän kuin suotavaa =P)

Pietun Tummu ja Tuhuva (eli mun vanhemmat) oli käyny vähä soppailees =) ne toi eilen ison pussillisen vähä isompia vaatteita =) ja loistavan hoitoalustan =) siis ei mitään pimeässä loistavaa =) vaan käytännöllisen tuntuisen =) Että nyt noita vaatteita todellakin alkaa jo olemaan =) niin että alkuun päästään =)

Jaa-a! Pitäiskö sitä päivitellä vähä useammin, ettei tulis kerralla ainanäin pitkiä sepustuksia =P