Tässä hän nyt on! Meidän ikioma pieni Nurmilintumme =) (ja äiti vaan itkee) =P

 

Viimeviikon sunnuntain ja maanantain välisenä yönä tosiaan alkoi lapsivesi valua ja synnärillä oltiin sitä mieltä, että tarkistukseen vaan. Ja menoahan se tarkoitti!

Prenan tarkkailussa olin tiistai aamuun asti, sillä lääkäri mietti, että synnytänkö alateitse vai leikataanko. Olin tosi ressaantunu, sillä lääkäri kysy multa kokoajan että MITÄ SÄ HALUAT!! Haluatko synnyttää alateitse vai haluatko että leikataan. Halusin synnyttä mut halusin myös leikkauksen... Olin ihan pihalla... Miks MUN pitää päättää? Miksei ammattilaiset tee päätöstä... No, lääkäri sitte päätti, että jos kerta olen valmis synnyttää alateitse perätilalapsen, ni se on hänen päätöksensä - mutta lantio vielä kuvattiin =) Kuvan perusteella lääkäri teki päätöksen, että leikattava on, sillä häntäluun kohdlta mitat ovat niin ahtaat, että perätilalapsi ei mahdu tulemaan. Niinpä tiistai aamuna ysin aikaan lääkäri kertoi päätöksen ja puol 12 lähdin leikkuriin. Ja 11.55 poikamme jo rääkäisikin =) (eikä hän ollu pilkullinen, vaikka äitinsä on =P)

Pietu oli niin pieni, että lastenlääkäri määräsi hänet välittömästi keskolaan tehohoitoon. Siellä kävi ilmi, että sokeriarvot ovat liian matalat, ja hänelle laitettiin sokeritippa pääkkyyn. Lisäksi hänelle laitettiin nenämahaletku, sillä hän ei jaksanut imeä ruokaansa.

Isi ei valitettavasti päässyt leikkaukseen mukaan, sillä lastenhoitaja oli käsittänyt väärin. Hän luuli että isi ei halua tulla - halusi kyllä!! Mutta eipä isi ois siellä kerenny kauaa olemaankaan, kun lastenhoitaja saapui leikkuriin "myöhässä" ja lähti HETI syntymän jälkeen viemään meidän rakasta Nurmilintuamme teholle. Isi pääsi sitten sinne teholle heti mukaan, joten hän on ollut alkuhälinässä mukana =) enemmän kuin minä itse, sillä meitsi toipu spinaalista parisen tuntia.

Vauvan luokse pääsimme toipumisen jälkeen vasta iltapäivällä ja saimme ollakin siellä vain kymmenisen minuuttia. Itkukshan se meni =/ Ja mä olin TOSI VIHAINEN sitten siellä omalla osastollani, että kun en saanut olla lapseni luona.

Seuraavana päivänäkään en päässyt lapsemme luokse kuin vasta iltapäivällä, sillä mä pyörryin eka nousun aikana ja jouduin siis vielä oleen vuodelevossa.

Mutta kun siitä sitten iltapäivällä sain nousta, ni sen jälkeen olenkin silkalla uholla topinut!! ja olen toipunut niin hyvin, että mulla ei oo mitään rajoituksia että "kuuteen viikkoon et saa nostaa mitään etkä tehdä mitään!" mun toipuminen tapahtu ihan sika nopeeta, sillä halusin niin lujaa olla lapseni luona =)

Sainkin olla teholla koko päivän. Omalla osastolla kävin vain kätilön tarkastuksissa ja syömässä. Pietua hoidin omatoimisesti neljän tunnin välein ja ne väliajat annoin kenguruhoitoa. Viimeiset päivät olimme ns omatoimihuoneessa, jossa hoitaja kävi vain pyynnöstä tai hoiti Pietun silloin, kun itse en ollut paikalla. Joka aamu menin ysin jälkeen ja ysin jälkeen illalla menin omaan punkkaan.

Välillä oli tosi hyviä päiviä ja välillä tosi huonoja =( pari viimeistä päivää oli sitte sellasta tasaisempaa arkea, ja siksi pääsimmekin sitten jo nyt kotiin, vaikka alustavasti suunnittelivat, että vauvan pitää olla vierihoidossa vähintään kaksi yötä ja kolme päivää. Mutta hän olikin kaksi päivää ja yhden yön =)

JA NYT OLEMMEKIN JO KOTONA!!

Tisuttelu onnistuu tosi hyvin! =) mutta yötä vaste annan lisämaitoa, jotta Nurmilintumme saisi nukuttua kunnolla (ja samalla tietty isi ja äitiki) Kaksi yötä hän on nyt vierelläni ollut, ja molemmat yöt on menny HYVIN! Parin tunnin välein herää puolisentunnin tissittelylle =) Päivällä hän jaksaa olla ihan hereillä ja tutkailla ympäristöään =)

Rakas on kuin oikea vauva =) nukkuu syö ja kakkii =) valvoo ja oppii uutta =) napakin on jo irronnut =)

Äiti ON NIIN ONNELLINEN!!!! itkuinen kovasti! mutta ONNELLINEN!!

 

MEILLÄ ON NYT KAIKKI NIIN HYVIN!!!! Meillä on toisemme!! Meillä on ihana koti!! Meillä on ihanat koirat!! Meillä on ihanat vanhemmat!! Meillä on ihanat ystävät!! Ja ennenkaikkea MEILLÄ ON IHANA IKIOMA TERVE POIKAVAUVA!!!!

Kiitän KAIKKIA ihanista onnitteluista täälä blogissa!!! Kiitän KAIKKIA jotka ovat tekstailleet, mailanneet, soitelleet, lähettäneet tervehdyksiä!!!

Ennen kaikkea haluan KIITTÄÄ vanhempiamme ja Jonna-kummia!!! Äidit ja isit on tukeneet meitä aivan älyttömän paljon!!! Äidit ovat käyneet laittamassa kodin kuntoon!! He ovat siivonneet koko talon ja pesseet ikkunat ja viikanneet Pietun vaatteet kaappiin!! He ovat tehneet siitä minun "tee vielä ennen syntymää" listasta kaiken!!! (kaiken muun paitsi ne, mitkä isäntä on tehny tai viivannu yli turhana työnä =)) Jonna kummi on ostanu Pietulle oikeamman kokoisia vaatteita, sillä eihän meidän PIENELLE Nurmilinnullemme ihan mikä vaan vauvan vaate olekaan sopevan kokonen =P ku 50 senttisetkin on isoja =P Jonna on myös leiponut pakkasen täyteen vierasvaraa =) sillä on sellainen tunne, että vieraita taitaa piisata =) Koko kylä on elänyt NIIN MYÖTÄ tätä meidän lapsemme syntymää =) Olemme saaneet NIIN PALJON yhteydenottoja ja terveisiä läpi ihan koko kylän (ja kautta suomen)!!

KIITOS KAIKILLE!!!!!!

Erittäin lämpimät kiitokset olen välittänyt lapsettomuuslääkärillemme, joka on elänyt koko tämän neljä vuotta kanssamme hyvin tiivistä arkea!! Ihan hoitojen ja henkilökohtaisen elämänkin myötä!! Hän on TUKENUT MEITÄ NIIN PALJON!!!!

OI!!! Sain muuten isännältä Kalevala-korun! =) Sen sellaisen lapsi-korun!!  

KIITOS MAAILMA, KUN VIHDOINKIN ANNOIT MEILLE MAAILMAN SUURIMMAN LAHJAN!!!! Lupaamme pitää hänestä maailman parasta huolta!!! Lupaamme rakastaa häntä maailman eniten!!!! Lupaamme kasvattaa hänet parhaamme mukaan!!!! Lupaamme mitä vaan, jotta saisimme pitää hänet!!!! Hän on suurinta ja ihaninta ja parasta, mitä koskaan voimme saada!!!!

OLEN NIIN ONNELLINEN!!!! OLEN NIIN RAKASTUNUT!!!!! NYT ON HYVÄ OLLA!!!!