Meidän Pietulaisesta tuli IsoVeli 1.2.2011 klo 16.12 <3

Pikku-Prinssimme syntyi kolme viikkoa kestäneen lapsivesivaluman jälkeen, kahden käynnistyksen voimin. Hän tulla tupsahti ihan alatiesynnytyksen voimin =)

Ensin käynnistettiin ballong-menetelmällä, ja käynnistyminen tapahtuikin sujuvasti. 4cm auettua ja supistusten voimistuessa siirryin saliin, jonne isäntäkin sitten tiensä löysi <3 Mutta valitettavasti salissa supistukset laimeni ja synnytys lakkasi. Hetken levon jälkeen haettiin uutta potkua ihan tipan voimin - ja voi sitä potkua mikä siitä tulikin =)

Pitkään olin ilman kivunlievitystä, sillä en vaan "tajunnu" että olen sellaisten tarpeessa =P en nimittäin kokenut supistuksia kipuna vaan jonain ihan muuna  - en osaa selittää. Niinpä aattelin, että kokeilenpa sitä ilokaasua, että jos se kerta tuo mukanaan tunteen "hällä väliä", ni jos sillä sivuuttais ne ihmeelliset tuntemukset, joita supistuksiksi kuulemma kutsutaan. Mä oon aina luullu että supistukset supistaa koko masua, mut ehei, ei supistakaan. Masulla ei tuntunu mitään, vaa kaikki tapahtu iha vaa jalkovälissä ;)

Ilokaasuhan oli iha kamala aine =P Todellaki HÄLLÄ VÄLIÄ fiilis iski!! Välillä hysteerisen naurun välillä itkunsekaisen ulinan voimin =P Ei se "kipuja" mihinkään todellakaan vieny, mut HÄLLÄ VÄLIÄ!!! Tosin sen vaikutus ei kauaa tehonnu, ku aloin jo kaipaamaan jotain uutta.

Kätilö suositteli epiduraalia ja oli huolissaan, että ku mä niin pitkälle oon vetäny ilman kivunlievitystä, ni olenko ennemminkin luomusynnytyksen kuin kivunlievityksen kannattaja. EN TODELLAKAAN OLE!! mä en vaan tajunnu, että mä tartten "jo" jotain =)

Niinpä alettiin valmisteleen epiduraalia. Mulla ei vaan rakko toiminu =( joten sitä yritettiin saaha toimimaan (ehkä liian pitkään) mut kätilön oli annettava periks, ku ei pisaran pisaraa tullu, vaik kaikkeni tein. Niinpä katetri käyttöön. Ja sitähä riitti!!! En ymmärrä, mikä stoppi sinne iski!!!

Sit nukkumatti yritti aikasa saaha piikkiä selkään, mut ei se päässy perille... makuuasento oli siis huono, joten ei muuta ku istuen uudet yritykset. Ja vihdoin se meni!! Ja meitsi kesti "kivut" liikkumatta, ilokaasua hönkien, ja nukkumatille vitsaillen =P

Samointein, ku epiduraali alko vaikuttaa, tuliki jo ponnistusvaihe eteen. Kätilö oli just tsekannu ja sano et 2cm pitää viel aueta, että tässä välissä hän käy naapurisalissa... ja ku se poistu, ni mulle tuli iha käsittämätön tunne! MITÄ NYT TAPAHTUU???? vauva puski läpi!!!! mä huusin isännällle että ÄLÄ ANNA MUN PONNISTAA KU SE ON VIEL 2 SENTTII KII!!! mut eihä isäntä voinu tehä mitään. se hoki ettei saa ponnistaa ja mä huusin että ÄLÄ NY PONNISTA KU ET SAA!!! ja että SOITA SE KÄTILÖ TÄNNE!!! kätilö juoksi paikalle ja kysy et mikä hätänä NO DAAA.... sit se tajus, et ei hitto emäntähän on iha auki ja ponnistusvaihekin jo hyvässä mallissa edenny. Mulle hän sit kuvas, että se mitä tosiaanki tapahtu oli se että 2cm aukes välittömästi ja ponnistusvaihe on alkanut. Ja muutama hassu punnaus ja JÄTKÄ ON TÄSSÄ!!!!!!

Mä en pysyny perässä YHTÄÄN!!!!! Mä vaan hoin että ei tää voi vielä olla ohi!!?? Ei se voi olla jo siinä!!??? Mutta niin se isi vaan leikkas napanuoran ja poika tuli rinnalle!!!! USKOMATONTA!!!!!

US-KO-MA-TON-TA!!!!!!!???????

Kokemus oli niin upea ja voimauttava, että sanat ei riitä kertomaan. Olen onnellinen ja kiitollinen!!!

Poika oli 2590g ja 49cm, eli PITKÄ JA LAIHA!!!

Salissa olin kokonaisuudessaan 18 tuntia!!! Tuli muuten paikka tutuks =P

Vierihoitoon päästiin molemmat, eli Prinssi ei joutunut vastasyntyneitten teholle. 3 pv seurattiin verensokeria, painoa ja ruokailua sekä lämpöä ja bilirbiinia, KAIKKI KUNNOSSA!! olkaa hyvä ja lähtekää kotiin <3

Kotimatka ei oo koskaan tuntunu niin pitkältä!!!! <3 mulla oli NIIN KIIRE KOTIIN!!!!

Ja täällä on IHANA OLLA!!!!

Isoveli on loistava isoveli <3 <3 <3 Pikkuveli on hälle rakas ja tärkee, ja hän huolehtii kokoajan ,ettei pikkuveli vain jää yksin kotiin tai lähde yksin mihinkään, vaan että olemme koko perhe koossa =) Minulta hän käysyi samantien ku oltiin kotiuduttu, että "Oothan sä äiti nyt terve!!!???" ja olenhan mä!! ja teen kaikkeni, että pysyn terveenä, sillä ikinä en enää sairaalaan halua . ku perhe ei ole lähettyvillä!!! (MUTTA... edessä on se KELEEEEEEn suolileikkaus....=( mutta nyt en halua murehtia sitä)

Nyt olemme VAIN ME!!!! Isi Äiti Isoveli Pikkuveli ja kolme tyttökoiraa <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3