Ja vointi on hyvä =) Niin raskauden kuin perussairaudenki osalta! Kortisoni alkoi sit puree, mut vain vähä viiveellä. Tosin vedän edelleen 60mg vuorokaudes, joten annos on ISO!!! Ja nostaa sokeriarvoja nii et oon iha insuliinikännissäki. Mut jospa täsä pikkuhiljaa saatas annosta taas laskettua... huomenna lääkäri soitteleeki verikoetulosten perusteella uutta jatkoo, tai siis vointi on aina tärkeämpi ku jokku arvot! joka on kyl iha hyvä juttu sinänsä =)

Tossa yhtenä yönä mä olin poltteissa =O ilta puol ysistä yö kahteen asti poltteli iha niinku Pietulaista laitoksella odottaessa. siis kun odottettiin 2vrk veden menosta, että käynnistyykö vai ei. poltteita ja suppareita oli, mut eihä niillä mitään aikaseks saatu. no samoja poltteita oli nytki. pisti miettiin, että eikai nytkin oo tulos etuaikainen poika!!!??? Sen verran säikäytti, että pistettiin sitten makuusopet, vaatteet ja sairaalakassit valmiiks vauvalle. Ei tartte sit sellasiin enää aikaa "tuhlata" - nimittäin jos keskola-aika on edessä, ni äitiä vedetään kahteen suuntaan, enkä tiä missä pitäs olla... toivottavasti siis keskola-aikaa ei tule!!!

Hampaita on alkanu nyt vihlomaan samalla tavalla, ku Pietulaista odottaessa. Eli ei muuta ku vihlontatahna käyttöön. Kiilteet ja luu on hyvää, joten mitään oikeaa ongelmaa ei ole, on vain vihlontatuntemus. Se on vaan näillä pakkasilla aika veikeen kova tuntemus =P

Vatsa on ollu aina iso, mut tänään se pompsahti aina vaan isommaks =O Aamulla meni vielä toppatakki kiinni sillee suht helposti, mut illalla ei sitte meinannukaan. Jäi het pari senttii tiukaks =O Eli ei muuta ku Tuhuvan takkivarastolle katteleen, josko toisella isomahalla ois lainata toiselle isomahalle takki =) ja olihan siellä <3 ja jäi vielä VÄHÄ kasvuvaraaki <3 hihat on kyl piiiiiiiiitkät, mut nehän ny vaik käärii =) Mut siis iha uskomatonta!! Mä huomasin pompsahuksen iha kyl iteki, ku päiväl muljahteli siihe malliin, että paitaki alko kiristää... tais jätkä kääntää pyllysä mun napaa vaste <3

Ruoka ei meinaa maistua. En tiä onko se tuon suolen tekosia, vai onko masussa vaa nii ahasta, että pää ajattelee ettei sinne tartte mitää enää tunkeekaa... no onneks on vararavintoa =P

Kolmaskytä päivä ois sitte äitipoli. Siel pitää jutella tän suolitaudin vaikutuskesta synnytyssuunnitteluun, ja huomenna pitää tietty ensin kysyy suolilääkäriltä sen puolen kanta synnytysasioihin. Oon lukenu että esim välilihan leikkaus ei ois suositeltavaa, ku on suunnitelmissa paksunsuolenpoistoleikkaus. Mut sit taas toisaalta repeäminen ois vielä pahempi juttu. Että oisko se sit suoraan vaa suunniteltu sektio???

Mä olin alkuun vakaasti sitä mieltä, että nyt ei sit muuten leikata, vaan haluan kokea myös alatiesynnytyksen. Mutta loppupeleis mulle on iha sama, kumpi tapa sitte toteutuu. Pääasia on, että poika saahaan turvallisesti ulos ja että synnytys ei poissule J-pussin rakentamista suolenpoiston yhteydessä.

Sen verran on huolia, että miten vauva oikeasti kestää nää kortisoni ja insuliiniannokset?????? Sen tiedän, että pienellä on suuri riski saaha lisämunuaisvika tai ainaki jotain ongelmia sen toiminnan suhteen, varsinkin juuri syntymän jälkeen... pitää siitäkin asiasta keskustella äitipolilla. Ihan vain, jotta voisimme varautua henkisesti asiaan.

Huomenna mun esimies tulee noutamaan kaikki perhepäivähoitajan työnantajan toimittamat tavarat pois -uudelle hoitajalle. Joten tänään oon tehny tosissani luopumistyötä työni suhteen =( Oon keränny tavaroita, pessy ja putsannu niitä, kattonu että ne on kunnossa, hoitanu kaikki paperiasiat  loppuun.. toisaalta oli hyvä, että oli tollasta konkreettista tekemistä asian eteen, sillä oon tosi haikeana pestini jättäny. Lasten kans on ollu hupaisaa, on ollu ihana seurata kuinka pienet ihmiset kehittyy viikko viikolta!! Ja hoitolapsista on ollu ehdottomasti seuraa ja hyötyä meidän omalle pikku keisarillemme!!! Nyt onki ollu vähä villimpää menoa, ku ei oo kavereita päivisin tuhlaamassa energiaa =P Ja tietysti vielä uhma päällä <3

Mut tästä tää elämä taas jatkuu <3