Kahdeksannen ja yhdeksännen päivän välisenä yönä muhun iski outo yskä. Iha salama kirkkaalta taivaalta.

Seuraavana yönä en sitten nukkunun ku 4 tuntia pätkissä, sillä en pystyny makaamaan. Sain outoja kala-kuivalla-maalla-kohtauksia makuuasennossa. Jos satuin vahingossa nukahtamaan ni 10 min päästä heräsin tukehtumistunteeseen. "Onko peitto tai tyyny suun eessä?" ei, vaan iha vaan henki ei kulkenu.

Keuhkois outo paineen tunne. Kamalia yskänpuuskia.

Seuraavana päivänä olin aika heikos hapes. Kävelin 700metrin matkan NELJÄSSÄKYMMENESSÄ minuutissa... ku piti välillä vähä vedellä happea... Hikoilin, läähätin, hengästyin, huohotin - niin liikkuessa ku puhuessa. Ja olin iha pihalla. Päikkäreitä en pystyny nukkuu, sillä makuuasento ei toiminu päivälläkään. Iltaa kohden olo helpottu.

Seuraava yö meni valvoessa. Makuuasento aiheutti samaa oireilua. Sit alko jo pelottaa, että mitä jos nukahan ja kaadun makuuasentoon... tv-tuolissa kaks yötä meni iha ok. Molempina öinä kolmelta mä vaan päätin ottaa riskin, että meen sänkyyn ja katon "tuleeko lähtö vai tuleeko lähtö" (niinku pappani sanoi ku sillä oli joku tajunnanalaentumakohtaus)

Heräilin 10 min välein. Välillä niihi tukehtumiskohtauksiin välillä iha säikähtäen että OOOOOOOOON nukkunu... mitä jos en herääkään...

Tänään aamulla sit soitin hädissäni neukkikselle, joka sano het että lääkärin pakeille suoraan. Ensin hänen vastaanotolleen ja sitten lääkärille. Hän sitten sanoi, että hän säikähti veritulppaa. Mulla ku on insuliinit, kortisoni, ylipaino, ikä, sukurasite, "vaikea" raskaus (josta het huomautin että raskaus ei ole vaikea vaan suolitulehdus). Ja jo itse raskaushan lisää riskiä jopa kuusinkertaiseksi.

Nooh. Odottelin lääkäriä tunnin ja viis-kymmenen minuttia tutkittuaan hän sanoi. Eipä tässä sitten muuta. Korvat on puhtaat, keuhkoista ei kuulu ylimäärästä, paineet on hyvät, kurkku on puhdas, yskä ei kuulosta pahalta, hengästyminen kuuluu raskausviikkoihin, hengenahdistus johtuu astmasta (jote olen sairastanut 1980 lähtien, mutta joka on ollut täysintäysintäysin oireeton siitä lähtien ku PIetulaista aloin odottamaan)

Kysyin, että munko ei tartte pelätä tulppaa, ni lääkäri sano että ei missään nimessä, sillä PEF-mittauksessa puhalsin liian hyvät arvot tulppapotilaaksi.

Sanoin että astmalta tää ei vaikuta, sillä avaava lääke ei tehoa mitenkään. Ni sit se sano et sitten kyse on siitä että vauva painaa isoja suonia. Että jos tilanne ei parane, ni sitte uudestaan lääkäriin.

Tää on sama lääkäri, joka 5kk hoki että ei mun suolessa oo häikkää, että olisin nyt vaan onnellinen ku on vihdoinki raskausoireita... joten jos nyt onkin kyse jostain vakavasta, ni sit mä kyl jo nostan hoitovirhesyytteen...

Lapsettomuuslääkärini kanssa viestittelin ja hän kehotti ehdottomasti meneen keskussairaalaan päivystyspotilaana - mikäli yöllä vaikeaa ni gynepäivystykseen mut mikäli aamuun pärjää ja olo kohtalainen, ni sit iha yleiseen päivystykseen aamulla.

MUTTA!!!! ku mä oon niin pirun lääkäriuskoinen!!! Että jos yks on antanu diagnoosin Ei hätää, ni miks toinen lääkäri sen muuttais????? Mut lupasin seurata yön ja tarttua toimeen aamulla, jos yö on taas hankala...

Keuhkoveritulppahan voi tappaa MUT! Tähän asti oon pelänny vain menettäväni Tölterin... mutta että Pietulainen menettäis MUT.............